MYTOLOGIA
NOITARUMPU
Saamelaisten muinaisiin pakanallisiin menoihin liittyi tärkeänä henkilönä tietäjä, noita. Noitarummun välityksellä sai noita tietoja tulevaisuudesta, riistapaikoista ja hyvistä kalavesistä. Rummun avulla hän saattoi parantaa sairauksia ja tuottaa onnea. Mutta hän saattoi myös manata onnettomuutta vihamiehille.
Noitarummun soikioksi muotoiltu kehys oli rakennettu pusta, tavallisesti männystä ja sen päälle on pingotettu parkitusta poronnahasta tehty kalvo. Kalvoon oli lepänkuoresta valmistetulla punertavalla nesteellä piirretty kuvioita, joiden aiheina oli saamelaisten jumalia, metsänhaltioita, ihmisiä, riistaeläimiä ja poroja. Oli myös kuvia manalan asukkaista, paholaisista, seitapaikoista ja kalanpyydyksistä. Rumpukalvon yläosaan oli sijoitettu jumal’olennot, alaosaan manalan asukkaat ja niiden välille sijoittuivat sitten inhimilliseen elämään liittyvät toiminnat.
Kysyttäessä rummulta tietoja asetettiin rumpukalvolle luusta tai metallista valmistettu ’arpa’ ja kalvoon lyötiin peuran- tai poronsarviluusta tehdyllä vasaralla. Arpoa siirtyili kuviolta toiselle ja vihdoin rummutuksen lakattua pysähtyi. Tietojensa perusteella saattoi noita nyt tulkita rummun kertoman sanoman.
Kaikkein suurimmilla noidilla oli kyky ’langeta loveen’, jonka aikana hänen henkensä saattoi siirtyä pitkien matkojen päähän. Noitarummun ensin hiljainen, mutta vähitellen kiihtyvä kumina auttoi häntä vaipumaan hurmokseen, jonka aikana hänen ruumiinsa oli kuin kuollut.
SEITA
Seitakiviä tavataan kaikkialla Lapissa napapiiriltä aina Jäämeren äärimmäisille saarille saakka. Suomen alueella niitä tiedetään olleen lähes 80. Palvontapaikka saattoi olla myös tunturi, lähde, syvä järvi tai vaikkapa erikoisen näköinen vanha puu. Tai saari niin kuin Inarijärven kuuluisa Ukko.
Seita voitiin rakentaa esim. järven rantaan kalajumalalle. Se tehtiin aina kivestä. Jokaisella kyläkunnalla oli oma pyhä seitansa, jota voideltiin kalan - ja poronrasvalla kolme kertaa vuodessa. Voitelemisen suoritti kylän vanhin tai shamaani. Naiset eivätkä eläimet saaneet edes lähestyä seitaa. Seitakiveä oli kumarrettava aina metsälle tai kalaan mennessä. Palatessaan oli osa saaliista uhrattava seidalle, kuten kalojen päät tai silmät. Seita huolehti ja suojeli vastapalvelukseksi kylän väkeä ja poroja.
Joskus jumala ei kuullutkaan pyyntöjä eikä saalista tullut, silloin pyyntimies saattoi kirota jumalansa ja jouduttiin siirtymään uusille kalavesille.
REVONTULET
Kautta aikojen ovat revontulet herättäneet ihmisissä kiinnostusta ja pelkoa. Vanhan uskomuksen mukaan revontulet syntyvät ketun huiskiessa tunturien lumikinoksia hännällään.
Toisen tarinan mukaan suurten puiden ja suurten lumien maassa eli aikoinaan vain jättiläisiä. He asuivat eri kylissä, kukin heimo omassaan, kävivät Jäämerellä kalassa ja polttelivat suunnattomia nuotioita. Nyt metsät ovat hävinneet, muuttuneet järvien pohjissa vettyneiksi luurangoiksi, mutta loimut ovat jäljellä. Jättiläisten nuotiolieskat kohosivat taivaalle ja palavat revontulina yhä tänäkin iltana.