UHANALAISTEN LAJIEN LAITON KAUPPA
Otteita WWF:n v. 2002 ilmestyneestä raportista luettavissa kokonaan osoitteesta http://www.wwf.fi/www/uploads/pdf/CITESRAPORTTI.pdf
Takavarikkoja ja pidätyksiä
Laillinen ja laiton kauppa Suomessa
Yleistä
Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sekä niistä tehtyjen tuotteiden ostaminen ja myyminen on laaja elinkeinoelämän ala kautta maailman. Suurin osa kaupasta tapahtuu valtioiden sisällä, eikä siitä etenkään kehitysmaissa ole juurikaan tilastoja. Rajat ylittävää kaupankäyntiä on huomattavasti vähemmän. Kuitenkin jo pelkästään rajojen yli käytävän laillisen kaupan yhteenlaskettu arvo on yli viisi miljardia euroa vuodessa, ja sen arvioidaan koskevan arviolta 350 miljoonaa eläin- ja kasviyksilöä vuosittain. Lukuun sisältyvät sekä rajojen yli elävinä myytäviksi kuljetetut villieläimet ja kasvit että niistä valmistetut tuotteet. Kaupankäynnistä osa on laillista ja kestävällä pohjalla. Osa taas on laitonta, salametsästykseen ja salakuljetukseen perustuvaa.
Etenkin kehitysmaissa eläinten pyydystäminen ja kasvien keruu, sekä laillinen että laiton, ovat monin paikoin lisätulonlähde paikallisille asukkaille. Teollisuusmaissa puolestaan valtaosa laittomasta kaupasta ja salakuljetuksesta on järjestäytynyttä, ammattimaisten rikollisten harjoittamaa. Eläinten ja kasvien salakuljetus ja salakauppa on nykyään yksi maailman suurimpia laittoman kaupan muotoja, huumekaupan ja laittomilla aseilla käytävän kaupan ohella. Uhanalaisilla lajeilla käytävä kauppa on edelleen kasvussa. Yksi uusi suuntaus on rikollisten siirtyminen huumekaupasta laittomaan eläin- ja kasvikauppaan, jossa tuomiot ovat huomattavasti pienempiä.
Monet eläin- ja kasvilajit eri puolilla maailmaa ovat uhanalaisia siksi, että niitä pyydystetään tai kerätään kauppatavaraksi enemmän kuin mitä lajien kannat kestävät. Lisäksi salametsästäjien käyttämät pyyntimenetelmät ja salakuljettajien kuljetusmenetelmät ovat eläimille useimmiten tuskallisia ja johtavat monessa tapauksessa hitaaseen kuolemaan.
Suomalainenkin saattaa pahaa aavistamatta tulla ostaneeksi sellaisia tuotteita, joiden raaka-aineet on hankittu laittomasti ja uhanalaisten lajien säilymistä vaarantaen. Trooppisesta puusta eli ns. ”kovapuusta ”valmistettujen puutarha- ja muiden huonekalujen raaka-aineena on usein uhanalaisia puulajeja ja myös laittomilta hakkuutyömailta kaadettua puuta. Lemmikkieläimiksi myytävien kilpikonnien, liskojen ja käärmeiden joukossa voi olla luonnosta pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja yksilöitä. Ulkomaisissa matkakohteissa on tarjolla paljon sellaisia matkamuistoja, joiden raaka-aineet on hankittu luonnosta laittomasti ja joiden maastavienti tai Suomeen tuominen on kiellettyä. Esimerkiksi korallikaulanauhan, käärmeennahkalaukun, kotilonkuoren tai orkidean tuominen saattaa johtaa takavarikointiin tullissa.
Eläinten ja kasvien liiallinen keruu, joka saattaa lajit uhanalaisiksi, vaarantaa myös paikallisen väestön näistä lajeista riippuvaisen toimeentulon tulevaisuudessa. Toisaalta jos luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävää, siitä voi olla huomattavaa taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille, erityisesti kehitysmaissa. Samalla se motivoi asukkaita suojelemaan näiden lajien elinympäristöjä. Monilla myyntiin kerättävillä eläimillä ja kasveilla on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen väestön omassa ruokataloudessa tai luontaislääkinnässä. Näiden lajien liiallinen keruu kansainvälistä kauppaa varten voi siksi vaarantaa myös niiden riittävyyden paikalliseen omavaraiseen käyttöön.
Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on yksi maailman laajimmista luonnonsuojelusopimuksista. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota.
Takavarikkoja ja pidätyksiä
Laajojen salakuljetusverkostojen selvittäminen vaatii viranomaisilta paljon aikaa ja vaivaa. Tyypillinen esimerkki oli maaliskuussa 2001 Italiassa, missä vuoden mittaiset, usean eri poliisi- ja muun viranomaisen yhteistyönä tehdyt tutkimukset johtivat lopulta kotietsintöihin. Kahdenkymmenen epäillyn luota takavarikoitiin yhteensä 8 000 elävää ja täytettyä uhanalaista lintua, muun muassa muuttohaukkoja, maakotkia, huuhkajia, hanhikorppikotka, isohaarahaukkoja, hiirihaukkoja sekä useaan eri lajiin kuuluvia papukaijoja, haikaroita ja varpuslintuja.
Joskus vyyhden purkautuminen lähtee liikkeelle silkasta sattumasta. Saksassa muuan ammattimainen eläinten salakuljettaja lähetti vuonna 2000 vahingossa väärään numeroon faksin, jossa hän tarjosi ostettaviksi eläviä uhanalaisia eläimiä. Faksin vastaanottaja ilmoitti asiasta poliisille. Tulliviranomaiset ja poliisi aloittivat tutkimukset, joissa paljastui yhteensä 41 salakuljetustapausta ja salakuljetusten yritystä. Kaikissa niistä eläimiä oli tuotu myytäviksi eläintarhoihin ja eläinpuistoihin: vaivihkaa maahan oli onnistuttu tuomaan muun muassa orankeja, komodonvaraaneja, intiannorsuja, japaninkurkia ja viirupöllöjä. Tammikuussa 2001 jutun päätekijä tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kolme muuta samaan hankkeeseen osallistunutta salakuljettajaa vapautettiin takuita vastaan. Eläimet ostaneita eläintarhoja ei asetettu syytteeseen.
Laillinen ja laiton kauppa Suomessa
Uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa on Suomessa melko vahan, niin laillista kuin laitontakin. Suomenkin tullissa joudutaan silti lähes joka vuosi takavarikoimaan laittomasti maahantuotuja eläimiä, kasveja tai niistä tehtyjä tuotteita. Useissa muissa maissa, myös EU-maissa, salakuljetusta ja laitonta kauppaa esiintyy selvästi enemmän. EU-maista erityisesti Hollannissa jaa kiinni paljon salakuljetettuja eläviä eläimiä, Saksassa taas joudutaan takavarikoimaan erityisen paljon uhanalaisista lajeista tehtyjä tuotteita.
Suomeen on yritetty tuoda laittomasti muun muassa karhun- ja sudentaljoja, täytettyjä kilpikonnia ja liskoja, kilpikonnien kilpiä ja linnunmunia. Myös elävien eläinten, kuten papukaijojen ja kilpikonnien, salakuljettajia jää silloin tällöin kiinni. Eräs esimerkki salakuljetustapauksesta on elokuulta 2001,jolloin tulli löysi Helsinki-Vantaan lentoasemalla erään Malesiasta Hongkongin kautta tulleen, Amsterdamiin Hollantiin matkalla olleen transit-matkustajan matkatavaroista 11 elävää liskoa. Liskoista kymmenen oli CITES-sopimuksen alaisia madagaskarinpaivagekkoja, eikä niillä ollut vientilupaa lähtömaastaan eikä myöskään tuontilupaa.
Ilmi tulleista salakuljetusyrityksistä seuraa aina salakuljetetun eläimen, kasvin tai tavaran takavarikointi sekä lisäksi oikeudenkäynti, joka johtaa useimmiten sakkorangaistukseen. Yleensä Suomessa paljastuneet salakuljetustapaukset käsitellään suomalaisissa tuomioistuimissa, mutta joskus salakuljettajien kansainvälinen liikkuminen edellyttää kansainvälistä viranomaistoimintaa.
Suuntaus tulevaisuudessa näyttäisi olevan, että salakuljetustapaukset Suomessa ovat pikemminkin vähenemään kuin lisääntymään päin arvioi biologi Veijo Miettinen Suomen ympäristökeskuksesta. Syynä on muun muassa Venäjän taloudellisen tilanteen jonkinasteinen koheneminen, joka vähentää tarvetta rahan hankkimiseen tallaisin keinoin.
Miettinen muistuttaa, että täsmällistä kuvaa nykytilanteestakaan on mahdotonta saada, koska kaikki salakuljettajat eivät paljastu. Oletettavasti Suomea esimerkiksi käytetään salakuljetettavan tavaran kauttakulkumaana EU:n itäpuolelle. Viime vuosina lähes kaikki ilmi tulleet salakuljetustapaukset ovat olleet vain tuontia Suomeen, mutta Miettinen pitää mahdollisena, että Suomen kautta kulkee silti transit-kuljetusten mukana laittomasti esimerkiksi karhunlihaa tai linnunmunia.