FLORA JA FAUNA
TAIMEN
Taimen on elokuvan eläinpäähenkilö. Sen viihtyminen joessa, kutu, vaellus ja nousu takaisin jokeen indikoi suoraan veden laatua.
Taimenen tulevaisuus on kuitenkin uhan alla. Taimen, toisin kuin lohi, hakeutuu kutemaan latvavesiin. Siksi lisääntymistä edesauttava elvytystyö tulisikin aloittaa latvoilta. Myös ojitusten aiheuttamaa kutusoraikkojen liettymistä tulisi ehkäistä.
Taimen viihtyy kivikkoisilla rannoilla, joilla on virtausta ja runsashappista vettä. Happamoitumisen takia se on kärsinyt paljon.
Osa taimenenpoikasista ei koskaan lähde syntymäpurostaan, osa suuntaa vaellukselle, yhdet järville, toiset merille. Lokakuussa 2004 Vantaanjoen Nukarinkoskelta saatiin ensimmäinen meritaimen. Koski sijaitsee 40 kilometriä mereltä, joten pitkän matkan kala on kulkenut.
Perimältään on olemassa vain yksi taimenlaji, josta voi olla erilaisia vaeltavia muotoja: puro-, meri- ja järvitaimen.
Talkoolaiset lypsävät Vantaanjoen nousutaimenten mätiä talteen. Näin varmistetaan, että Vantaanjoen vesistöalueelle saadaan uusia poikasia kevääksi.
Lypsyprosessi on yksinkertainen. Nukutettu kala otetaan hellävaroin käsiin ja siitä puristetaan kypsä mäti astiaan. Kaikki naaraat hoidellaan ensiksi. Muutaman koiraan maidit perään ja itse vesi toteuttaa hedelmöityksen. Lypsetyt kalat vapautetaan kutuhommien jälkeen takaisin elementtiinsä.
Virtavesien hoitoyhdistys on pyörittänyt omaa mätihautomoa, jossa lohen ja taimenen hedelmöittynyt mäti on saanut rauhassa kehittyä poikasiksi asti. Hautomotoiminta on käynnistynyt vuonna 1996 ja tähän mennessä jalokalojen poikasia on istutettu noin 1,5 miljoonaa Vantaanjoen vesistöalueen pienempiin sivupuroihin ja jokiin.
Tälläkin hetkellä hautomolla haudotaan yli 60 000 taimenten ja lohien mätijyvää.
JOKIRAPU
Jokirapu on sopeutunut elämään puhtaissa, kylmissä vesissä, joissa kasvukausi on vain muutaman kuukauden mittainen ja kylmä talvikausi kestää suuren osan vuotta.
Rapu vaatii paljon puhdasta viileää vettä, ruokaa ja suojaa rapuruttoa vastaan.
Rapujen lisääntyminen alkaa syksyllä, kun veden lämpötila laskee 10 °C tienoille. Naaraat hautovat mätiä seuraavaan kesä- tai heinäkuuhun saakka.
Ravunpoikaset aloittavat itsenäisen elämän muutaman päivän kuluessa kuoriutumisesta ja pyrkivät kasvamaan mahdollisimman nopeasti lisääntymiskokoon. Ravut kasvavat pyrähdyksenomaisesti kuorenvaihdoissa, joita pienillä poikasilla voi olla muutaman viikon välein ja aikuisilla jopa kaksi kesässä.
KORENNOT
Vantaanjoen varrella elää vakituisesti yli 20 sudenkorentolajia, joista viehättävimpiä ovat neidonkorennot ja immenkorennot
Kauniina keskikesän päivänä voi nähdä näiden lajien koiraiden liihottelevan pikku parvena joen pintaa hipoen naaraan perässä.
Ne elävät toukka-asteena pari kolme vuotta pinnan alla saalistellen vesihyönteisiä ja kalanpoikasia. Elinympäristövaatimuksiin kuuluu puhdas, virtaava vesi.
SAUKKO JA KOSKIKARA
Talvella on Vantaanjoella mahdollisuus nähdä kaksi harvinaista lajia.
Saukko vaeltaa joskus pitkiäkin matkoja maitse vesistöstä toiseen. Sen voi tavata joella poikasineen mihin vuodenaikaan hyvänsä, varmimmin kuitenkin talvella virtapaikkojen sulissa kalastelemassa. Ja jos ei itse saukkoa pääsisikään näkemään, sen jäljet hangella ja merkit onnistuneesta saalistuksesta jään reunalla kertovat saukon vierailusta. Talvella se valitsee elinpaikkansa sen mukaan, mistä pääsee veteen.
Saukko syö lähinnä kalaa, mutta myös sammakkoeläimiä, rapuja, nisäkkäitä, hyönteisiä, nilviäisiä ja kasveja.
Saukkokanta on viime vuosina lisääntynyt etelässä, mutta edelleen saasteet, raskasmetallit, happamoituminen, vesistöjen perkaaminen ja vesien säännöstely aiheuttavat niille haittaa.
Tunturipurojen mustavalkoinen lintu, koskikara, saapuu Etelä-Suomen koskille silloin kun vedet pohjoisessa jäätyvät. Pieni lintu sukeltaa rohkeasti veteen ja etsii pohjasta ruoakseen vesihyönteisiä, toukkia, matoja ja pieniä äyriäisiä.
Vanhat myllykosket ovat sille mieluisia paikkoja.
JOENVARREN KASVEJA
Keväällä vuokkojen ja mukulaleinikin kukkaismatot somistavat jokivarren törmäitä. Keskikesän kukkaisloistoa ovat kurjenmiekan ja sarjarimmen komeat kasvustot matalassa rantavedessä. Loppukesän kukkijoita ovat karmiininpunainen rantakukka ja kullankeltainen ranta-alpi.
Kelluslehtisistä ulpukka on melko yleinen. Pinnan alla tuuheat palpakkoniityt tarjoavat kalanpoikasille suojaa saalistajia vastaan.
MUITA NISÄKKÄITÄ JA LINTUJA
Hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkauris asustavat ympäri vuoden joenvarren metsissä. Kesällä ne tulevat iltahämärissä joelle juomaan ja vilvoittelemaan. Hirviä houkuttelevat myös mehevät ulpukanlehdet ja juurakot. Jokea reunustavat pajukot ovat talvisin hirven mieluisia ruokamaita.
Rehevä rantakasvillisuus tarjoaa ruokaa ja suojaisia pesimäpaikkoja monille lintulajeille. Melko runsaslukuisia ovat laululintujemme ehdottomaan aateliin kuuluvat satakieli ja luhtakerttunen. Joki halkoo paikka paikoin myös aarnialueita. Niissä voi tavata joitakin elinympäristönsä suhteen hyvin vaateliaita lajeja kuten pikkusiepon, varpuspöllön ja kanahaukan.
Vesilintupoikueita väijyy minkin ja supikoiran lisäksi myös kettu, joka talvisaikaan jättää suoran jälkijononsa hangelle merkiksi yöllisestä saalistusmatkasta.
Huuhkaja pesii jokeen rajoittuvalla kalliojyrkänteellä. Se osaa napata vedestä minkin ja piisamin poikasilleen vietäväksi. Huuhkajan parhaita saalistusmaita ovat kuitenkin pellot, joilta tämä suurin pöllömme löytää helposti rusakoita ja lintuja. Moni pihapiirin siili ja supikoiran poikanen päättää myös päivänsä huuhkajan kynsissä.
Joella vallitsee monenmoisia ravintoketjuja. Jotkut syövät korennon veteen laskemia munia. Kuoriutumaan onnistuneet toukat, nymfit, napsivat vesihyönteisiä ja kalanpoikasia. Taimen syö toukkia tai tulee kalamiehen toimesta petetyksi sellaisen jäljitelmällä. Nuolihaukka saalistelee onnekkaasti aikuisikään selviytyneitä korentoja. Ja taimen voi joutua myös saukon hampaisiin.