RENNY ON HARLIN
YL 7.3.1991
Ongelma on vakava: Renny on luisumassa käsistämme, menettämässä kansallisen identiteetin vaikka juuri olemme rakentamassa hänestä yhtä tärkeimmistä kulttihahmoistamme. Rennyllä on vaikeampaa kuin Esa-Pekka Salosella tai Matti Nykäsellä, jotka eivät menetä suomalaisuuttaan vaikka miten kansainvälisillä markkinoilla pullistelisivat. Amerikkalainen elokuvateollisuus syö kasvattinsa totaalisesti.
LIKEn kustantaman Harlin-kirjan kattavin aines on Rennyn elämäntarina, joka on koottu haastatteluista vuoden aikana. Apuna on ollut nauhureita, puhelimia, faxeja. Kirjassa teksti on kuitenkin suorasanaista kerrontaa. Editointitavasta seuraa, että lukijan on helppo leikellä tarinasta paloja ja koota niistä yhteyksiä, joita Renny ei varmasti ole ajatellut. Syntyy camp-huumorin kukkasia jos niin tahtoo. Kirjan kautta muodostuu mielikuva, joka ei välttämättä ole kovin oikea, mutta kertoo kuitenkin oleellisia Rennystä, Suomesta, Amerikasta ja kaikkien yhteentörmäyksestä.
Rennyn elämän ensi muistot alkavat kunnon kauhuelokuvan malliin sairaalassa (äiti ja isä lääkäreitä) jossa Renny joutuu taistelemaan ankaraa keuhkokuumetta vastaan ja tuntee turvattomuutta. Siitä selviydyttyään Rennystä on kasvanut vankka johtajatyyppi, joka luo ja ohjaa kaikkea. Käynnistyy loppumaton halu nähdä elokuvia, kiellettyjä elokuvia ensisijaisesti. On lahjottava portsareita. Ehkä niitä on joutunut lahjomaan jatkossakin. Ilo elokuvien katselusta on silti mennyt. Elokuvien teko on vienyt sen mukanaan. Jälkipolville Renny antaa onneksi esimerkkejä ja tekee lapsilta kiellettyjä.
Ammatinvalinnassa kotimaa tuottaa pettymyksen. Elokuvaohjaajat ovat turhautuneita ja työttömiä eikä heitä kiinnosta kuin Vanhalla roikkuminen . Renny ei kehtaa mennä sinne näytille, koska tietää, että keskeneräisille unelmille nauretaan.
Amerikassa asiat ovat toisin. Ensin juututaan hotelliin kun ei ole varaa maksaa laskuja, köyhästellään lainarahoilla, syödään vain Campbellin tomaattikeittoa . Sitten odotellaan onnenpotkuja. Kun tuottaja ei usko, että suomalainen voisi ohjata amerikkalaista aihetta, on onni, että tuottajan vaimo on ruotsalainen. Se saattaa auttaa miestä hädässä.
Renny ryhtyy edustamaan Suomea henkeen ja vereen, vaikka sieltä olisi kuinka huonoja muistoja tahansa. Hyppysellinen Finlandia-vodkaa ja Sibeliusta elokuvassa kertoo jo paljon. Suomalaisuus on verissä, vaikka Rennyn mielestä holhousmentaliteetti kahlitsee kansaa. Kaikki ihmiset tulevat samasta muotista, ei mitään yksilöllisyyttä.
Amerikassakin on moraalisääntöjä ja normeja, joita Renny kauhistelee. Amerikkalaiset ovat kiihkopatriotisteja, jotka tarvitsevat sodan parin vuoden välein ja nytkin on käynnissä niin läpinäkyvä öljy-sota, että Renny ihmettelee miten kansakunta antaa itseään huiputtaa. Ainoa moraali on raha, mutta Renny nukkuu yönsä hyvin. Hän tietää, että Beverly Hillsissä on surua ja onnettomuutta enemmän kuin missään muualla, mutta siellä hän on onnellinen.
L.A.:ssa on lämmintä ja työn jälkeen saa tehdä mitä haluaa. Raha suo vapautta. Ongelmia on vain naisten kanssa. Suomessa naiset sentään uskaltavat olla luonnonkauniita eikä vartalokarvojen ajeleminen todellakaan ole tärkein asia elämässä, kuten Amerikassa. Tämän Renny on joutunut karvaana kuulemaan. Amerikassa karvat on ajeltava jo 11-vuotiaasta lähtien jos haluaa olla ja näyttää naiselta.
Rakkaus naisiin on tärkeimpiä Rennyn rakkauksista. Nainen on luojan ihanin luomus. Viiden elokuvan jälkeen hän joutuu kuitenkin haikailemaan kun ei vieläkään ole saanut tehdä elokuvaa, jossa käsiteltäisiin naisen ja miehen välistä todellista, seksuaalista suhdetta. Kahdeksan projektia yhtäaikaa ja krooninen kiire, miten siihen voi näin syvällistä aihetta enää mahduttaa?
Renny puhuu jatkuvasti puhelimessa ja tapaa ihmisiä. Vain viikonloppuisin ja öisin on aikaa yrittää keskittyä luovaan ajatteluun. Ikänsä rukoillut Renny on joutunut supistamaan hartaushetkiäänkin: ennen tuli rukoiltua illalla, mutta menestyksen ja kiireen myötä sitä on joutunut lykkäämään aamuun ja nyt toimituksen ehtii suorittaa hädin tuskin autossa työmatkalla.
Renny on maailman onnellisin ihminen, koska saa tehdä elokuvia. Hän on onnellinen joka aamu kun herää ja huomaa olevansa elokuvaohjaaja. Hän voi tehdä elokuvia joita haluaa, hän voi toteuttaa unelmansa. Ja hän tietää, että ihmissuhteet, ihmiset ja paikat tässä maailmassa katoavat, elokuvat ovat ikuisia.
Renny jatkaa unien näkemistä, mutta uudella koneistolla. Hän joutuu opettelemaan valtavan määrän fraaseja ja luo sitten mallienmukaisia unia. Mutta kun pakon ja sensuurin ympäriltä löytyy hivenen spontaanisuutta, syntyy Rennystä hahmo, jollaisia europpalaiset mielellään amerikkalaisohjaajissa näkevät.
Silloin Renny saavuttaa identiteetin, jonka me suomalaiset haluamme jakaa.
Harlin on Harlin: toimittaneet Matti Paunio, Mika Siltala, Kari Salminen. LIKE 1991