Kaksikielinen elokuva
Hannu Tuomainen, tuottaja
Kaksi kameraa, kaksi kieltä
Ilves-kuvauksia varten filmiä tarvittiin valtava määrä: laskuri pysähtyi 56 kilometrin kohdalle, eli kuvauskertoimeksi tuli yli 20. Säästö filmin kulutuksessa olisi voinut kostautua mutinana elokuvateattereissa - siihen säästöön emme halunneet ryhtyä. Koko kuvausten ajan oli mahdollisuus käyttää kahta kameraa; ilvekselle ei sanota: tee sama uudestaan täsmällisesti samoin, nyt se kuvataan tästä suunnasta. Käytössä oli myös ns. kakkosryhmä (2.unit) joka saattoi keskittyä toteuttamaan rauhassa tiettyjä ilves- ja toiminta kuvia
Lopulta budjetin nosti 13 miljoonaan päätös toteuttaa elokuva myös englanniksi aivan kuin ilves- ja lapsikuvauksissa, erämaaolosuhteissa, raskaissa talvikuvauksissa ja kansainvälisessä yhteis-tuotannossa ei olisi ollut tarpeeksi luotsattavaa.
Koko tämä monimutkainen kokonaisuus kulki kuitenkin yhteen suuntaan: me teimme koskettavan seikkailuelokuvan pojan ja ilveksen ystävyydestä. Jos tätä ei oltaisi puettu alussa näin yksinkertaiseen muotoon, olisimme saattaneet eksyä. Mutta parhaat asiat ovat yksinkertaisia, pohjimmiltaan.
Kaksi kieltä ja kaksi elokuvaa
Pojan ja ilveksen tarina sisälsi selkeän tuntuman elokuvan potentiaalista jo aivan alusta lähtien. Maailmanlaajuisesti ymmärrettävä tarina, joka kuitenkin kerrotaan voimakkain paikallisin maustein. Ilves elokuvan eläimenä, Suomen Lapin maisemat ja luminen talvi voimakkaana osana sitä olivat ne erityistunnusmerkit jotka meillä oli tarjota.
Aivan ensimmäisten tarinaversioiden jälkeen työryhmään palkattiin amerikkalainen käsikirjoittaja Martin Daniel, joka toi mukanaan vahvaa perinteistä dramaturgista ja kerronnallista osaamista. Käsikirjoitustyökieleksi muodostui täten englanti. Rahoituskuvio oli alusta lähtien suunniteltu kansainväliselle pohjalle. Näin myös tuotantokieli oli englanti.
Tietyssä vaiheessa oli kyseenalaista rahoittuisiko elokuva jos se tehdään vain suomeksi. Suomen asukasluku on 5 miljoonaa, eli kansallinen yleisö on hyvin pieni. Lopulta päätös toteuttaa elokuva myös englanniksi tulikin projektin pyrkimyksestä tavoittaa mahdollisimman laaja yleisö - eikä tuottajalla ollut illuusioita suomenkielisen elokuvan levitysennusteesta. Kukaan rahoittajista ei vaatinut englanninkielistä versiota, mutta toisaalta kaikille oli selvää että onnistuessaan englanninkielinen Tommy and the Wildcat voisi tavoittaa moninkertaisen yleisön, ja saada siten myös moninkertaisen markkina-arvon.
Kokemukset kahden elokuvan tekemisestä samaan aikaan, ns. double shootista, eivät olleet rohkaisevat. Yleinen käsitys alalla oli että yleensä molemmat versiot floppaavat, eikä ns. kansainväliseen levitykseen tarkoitettu versio tuo edes omia kustannuksiaan takaisin. Voisi siis sanoa että lähtökohta oli haasteellinen.
Huolellinen toteutus
Kieliversiopäätöksen jälkeen pidettiin jatkuvaa huolta englantilaisen version huolellisesta toteuttamisesta suomalaisen ohella. Amerikkalainen käsikirjoittaja toi mukanaan tietysti dialogin ja kieliasun. Kaikki viimehetken käsikirjoitusmuutoksetkin pyrittiin tarkistuttamaan hänellä.
Kuvausvaiheeseen palkattiin dialogue coach, Kati Laasonen, ikään kuin englanninkielenopettajaksi ja suomalaisten näyttelijöiden tueksi. He kävivät yhdessä dialogin läpi huolellisesti aina ennen kuvauksia siten että näyttelijät saattoivat rentoutua kielen osalta kameran edessä. Käytännössä kaikki dialogi kuvattiin ensin suomeksi ja sitten uudestaan samoilla, suomalaisilla näyttelijöillä englanniksi.
Ensimmäisinä kuvauspäivinä metodi tuntui toki vieraalta, mutta pian siitä tuli rutiini, tämän projektin tapa, jolle kukaan ei enää naureskellut, eikä sitä tarvinnut myöskään näyttelijöiden jännittää. Myös Konsta, kuvausvaiheessa 13-vuotias, suoriutui englannista suvereenisti: lapsen avoimuudella ja kyvyllä toistaa kieltä foneettisesti vaikka jotkin sanat olivat täysin vieraita. Saattaa jopa olla että Konstan rentous ja hyvä kieli haastoivat aikuisnäyttelijöitä panemaan parastaan. Antti Virmavirta, Tomin isä, kommentoi osaltaan kokevansa englanniksi näyttelemisen rytmisesti ja fyysisesti itselleen helpompana.
Näin siis dialogi kuvattiin kahdesti, toiminta kertaalleen. Laborointivaiheessa toimintajaksoista voidaan ottaa ns. kaksoiskopio, joka leikataan toiseen kieliversioon mukaan, ja toisessa käytetään alkuperäistä.
Elokuva leikattiin siis kahteen kertaan. Ensin suomalainen leikkaaja Jukka Nykänen työsti omankielisensä version, sitten löydetyn kokonaistarinan kannalta optimaaliseen versioon leikattiin englanninkieliset dialogikuvat.
Poika ja ilves ja Tommy and the Wildcat eivät ole aivan identtiset elokuvat: dialogin kesto on aavistuksen eri, samoin näyttelijöiden rytmitys, joskus ilmaisukin. Tosin vain aivan muutamassa kohdassa on tehty erilainen leikkausratkaisu joka johtui jommankumman kieliversion huonommuudesta.