Kansainvälinen kotimainen elokuva
Hannu Tuomainen, tuottaja
Parhaat asiat ovat yksinkertaisia: päätimme tehdä koskettavan ja perinteisen seikkailuelokuvan pojan ja ilveksen ystävyydestä. Tuotannolliselta puolelta yksinkertaiset asiat jäivätkin tähän ydinlauseeseen. Tarvittiin kolme vuotta kovaa työtä, jotta esteet ja vaikeudet saatiin sivuun, jotta kaunis ja kirkas perusajatus saattoi toteutua.
Ville Suhosen ensimmäisen yhden sivun synopsiksen jälkeen oli selvää että kyseessä olisi iso tuotanto. Toisaalta oli myös selvää että tarinan peruselementit sisältävät valtavan potentiaalin tehdä hieno elokuva joka voi myös todella tavoittaa yleisönsä. Ensimmäisen pidemmän tarinaluonnoksen jälkeen tuottaja kysyi itseltään: lähdemmekö karsimaan elementtejä vai t eemmekö mahdollisimman suuren kautta, tietoisena siitä että rahoitus ei riitä kansalliselta taholta, eikä ehkä pohjoismaiseltakaan. Valinta oli vaistonvarainen mutta ehdoton: käsillä oli tuotanto johon joko hankitaan sen tarvitsemat resurssit, tai sitä ei kannattaisi tehdä ollenkaan.
Päätös johti strategiaan joka ei Suomessa ole yleinen: etenimme hitaasti kiiruhtaen. Käsikirjoitusta hiottiin lukemattomia versioita ensin tarina-muodossa, sitten kohtausluettelona. Kesti lähes vuoden ennen kuin ensimmäinen perinteinen yksityiskohtainen käsikirjoitus oli valmis. Jo sinä aikana olimme aloittaneet ilveksen etsimisen, ja onnekasta kyllä Ranuan eläinpuistosta löytyi emonsa hylkäämä, ihmisten kasvattamaksi joutuva pentu Väinö.
Rahoituksen järjestäminen
Ilveksen kouluttaminen aloitettiin välittömästi, peruskuvauspaikat lyötiin lukkoon, rakennettiin vara-ilvessuunnitelma, kaikki ennekuin oli tietoakaan kuinka elokuva rahoittuisi. Karkea laskutoimitus nosti budjetin päälle 10 miljoonan, käsikirjoitus ja tuotannon kehittelytyöhön oli jo sijoitettu satojatuhansia. Onneksi Suomen elokuvasäätiöstä ja Pohjoismaisesta elokuva- ja TV rahastosta löytyi ymmärrystä hankkeen vaatimalle tavallista pidemmälle ja kalliimmalle tuotekehittelytyölle.
Kansainvälistä rahoitusareenaa varten kokonaisuus hiottiin mahdollisimman valmiiksi ennen esittelyjä. Meillä oli esittää kuva-materiaalia kuinka ilveksen kanssa toimitaan, ja miltä ilves näyttää luonnossa, ja kuvamateriaalia keskeisistä kuvauspaikoista jotka olivat seikkailun vaatimia ainutlaatuisia pohjoisen maisemia.
Useiden eri rahoittajakombinaatioiden jälkeen oikeat partnerit löytyivät: lopulliseksi budjetiksi tuli 13 miljoonan (2,5 mUSD) paketti. Suomen ulkopuolelta tästä summasta tuli yli puolet. Suomen oloissa 2,5 kertaa keskimääräistä korkeammalla budjetilla pystyttiin myös lupaamaan rahoittajille elokuva johon voi sijoittaa: kuvauspäiviä sillä saatiin 60, riittävän suuri työryhmä, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kuvausryhmän koko oli yli 50 hengen kolonna ihmisiä, rekkalasteittain tekniikkaa, ja kameran edessä usein vain yksi pieni poika. Ja on sanomattakin selvää että keskeinen työryhmä muodostui alansa parhaista sekä suomalaisen että tanskalaisen ryhmän osalta.