POIKA JA ILVES - PALUU ERÄMAAHAN

Olipa kerran poika jonka nimi oli Tomi. Tomilla oli kaikkea mitä hän halusi. Eräänä päivänä hän lähti metsään kävelylle uusilla Hyper-turbo-muotisaappaillaan ja uudella Rytösen Ryteikkö Kiiturillaan. Rytösen Ryteikkö Kiituri rytisi niin paljon, että kaikki eläimet pelästyivät ja lähtivät pakoon. Tomi päätti jättää Rytösen Ryteikkö Kiiturinsa polun varteen, että pääsisi näkemään eläimiä. Yhtäkkiä Tomi huomasi, että hän oli unohtanut eläinsyötit kotiinsa. Tomi joutui siis uhraamaan itselleen evääksi ottamansa Heikkisen Homejuusto Kimpaleen. Tomi huomasi ketunpesän lähellään, ja lävisti Heikkisen Homejuusto Kimpaleen keppiin. Tomi työnsi juuston ketunpesään ja odotti. Ja odotti.

Sitten pesästä alkoi kuulua karmeaa rääkymistä. Tomi veti Heikkisen Homejuusto Kimpaleen pois pesästä ja katseli saalistaan. Viisi ketunpentua roikkui hampaillaan kiinni juustossa ja ärisi. Tomi päätti, että ottaisi ensikerrallakin Heikkisen Homejuustoa mukaan. Hän vei ketunpennut autoonsa roikottaen niitä yhä keppiin seivästetyssä juustossa. Kotona Tomi heitti ketut koirankoppiin vahtimaan taloa. Tomi meni etsimään lisää Heikkisen Homejuustoa syötiksi, mutta Heikkisen Homejuusto oli loppunut. Tomi otti sen sijasta Hoikkalan Homejuustoa. Se ei kuitenkaan ollut yhtä maukasta kuin Heikkisen Homejuusto, sillä Hoikkalan Homejuusto oli tarkoitettu laihduttajille.

Tomi lähti metsään tällä kertaa kävellen, ettei taas säikyttäisi eläimiä. Tomi ei löytänyt ainuttakaan eläinten pesää, ja hän oli tosi vihainen. Hän päätti naamioitua jotenkin. Tomi piiloutui puskaan ja laittoi Hoikkalan Homejuuston eteensä niin, että hän näkisi kun joku eläin tulisi haistelemaan sitä. Hän odotti hetken ja sitten......paikalle saapui pikkuinen ilves. Tai ei se kauhean pieni ollut, mutta pieni verrattuna johonkin karhuun. Ilves hotkaisi Hoikkalan Homejuuston kerralla suuhunsa ja lähti nopeasti pakoon. Tomi melkein räjähti kiukusta kun ilves oli päässyt karkuun. Hän palasi kotiinsa kirkkaan punaisena vihasta ja haki hernepyssyn. Jos hän vielä törmäisi ilvekseen, hän uhkaisi sitä aseella jos se lähtisi taas pakoon. Tomi keksi vielä ottaa mukaan joululahjaksi saamansa vihreän villahaalarin, ettei häntä huomaisi niin helposti metsässä. Hän piiloutui samaan pusikkoon kuin viimeksikin. Vähän ajan kuluttua ilves tuli etsimään lisää Hoikkalan Homejuustoa pensaan luota, ja silloin Tomi hyppäsi ilveksen viereen ja sai sen kaulasta kiinni. Ilves sähisi ja pomppi raivoissaan. Tomi oli onneksi varustautunut villahaalarilla, eikä ilves vahingoittanut häntä pahasti. Tomi kuitenkin huomasi, että villahaalari saattaisi tulla likaiseksi kun hän tappelee ilveksen kanssa. Hän otti hernepyssynsä ja pamautti sillä. Ilves pelästyi ja hyppäsi pari metriä kauemmas, mutta ei kuitenkaan lähtenyt pakoon. Tomi tiesi, ettei hän ikinä saisi ilvestä paljain käsin kiinni. Sitten Tomi keksi. Hän riisui villahaalarin päältään ja heitti sen ilveksen päälle. Villahaalari oli paksua ja kestävää kamelinvillaa, ja ilves hämmästyi niin että pysähtyi hetkeksi. Sen hetken aikana Tomi sulki nopeasti villahaalarin vetoketjun niin, että ilves jäi haalariin loukkuun. Se hyppi vihaisempana kuin koskaan. Tomi otti vielä taskustaan lapaset ja tunki ne ilveksen tassuihin. Nyt Tomin oli helppo heilauttaa hyvin paketoitu ilves olkapäälleen, kun hänen ei tarvinnut pelätä sen kynsiä.

Tomi vei ilveksen kotiinsa ja piilotti sen kylpyhuoneeseen, ettei kukaan löytäisi sitä. Hän tiesi, että eläimet pelästyvät helposti, kun joku vieras yhtäkkiä ilmestyy jostakin. Lopuksi Tomi vielä lukitsi kylpyhuoneen oven tiukasti hyppynarullaan. Nyt piti enää vain keksiä, mitä ilves voisi syödä. Tomi ei halunnut syöttää viimeisiä homejuustonriekaleitaan ilvekselle. Ilves alkoi jo karjua nälissään kylpyhuoneessa. Se ei kuitenkaan haitannut Tomia, sillä jos joku kuulisi, hän kuitenkin ajattelisi Tomin äidin olevan kylvyssä. Mutta asuihan Tomin kotona kissakin. Se oli vanha ruma ruotsalainen ruttukuono nimeltään Nyrkki. Se saisi joko rauhoitella ilvestä tai tarjota tälle aterian. Oli enää se pulma, miten Tomi saisi Nyrkin kylpyhuoneeseen ilveksen luo. Tomi päätti kiikuttaa Nyrkin kylpyhuoneen ikkunasta sisään. Hän meni pihalle työntäen Nyrkkiä kottikärryissä. Totta puhuen Nyrkki oli koko ikänsä kärsinyt hiukan liikalihavuudesta. Tomilla oli pihalla ikioma katapultti, jolla hän sinkosi Nyrkin kylpyhuoneen avonaisesta ikkunasta sisään. Hän odotti hiljaa mitä tapahtuisi. Hetken hiljaisen tuokion jälkeen kuului ikään kuin jättimäinen kierrepierun ja sähinän sekainen räjähdys. Tomi katseli hitusen hämmästyneenä kun ilves lensi kylpyhuoneen ikkunasta jonnekin kauas horisonttiin. Joko ilves oli poikkeuksellisen rapakunnossa, tai Nyrkki oli jälleen popsinut isän pippurivoileivät. Kohta Nyrkin melkein kalju pää pilkotti ikkunasta.

Tomi päätti lähteä metsään etsimään ilvestä, jos se olisi vaikka pikkuisen kipeä Nyrkin käsittelyn jälkeen. Hän haki hienon Rytösen Ryteikkö Kiiturinsa ja lähti metsään. Pian hän löysi ilveksen roikkumasta puunlatvassa. Onneksi Tomilla oli kännykkä. Hän soitti eläinlääkärille ja pian eläinlääkäriauto huristeli metsätietä Tomia kohti. Lääkärit hakivat ilveksen puusta ja veivät sen mukanaan eläinlääkäriasemalle. Tomi lähti perään Rytösen Ryteikkö Kiiturillaan. Hän oli päättänyt, että ilveksestä tulisi hänen lemmikkinsä. Tomi seurasi autoa suuren valkoisen eläinsairaalan luokse. Hän katseli kun ilvestä vietiin paareilla sisään. Tomi hiippaili perässä kunnes ilves vietiin pieneen sivuhuoneeseen. Tomi kurkkasi huoneeseen. Se oli täynnä kaikkia hassuja värkkejä. Tomi ryömi tutkimuspöydän alle nopeasti, ettei lääkärit huomaisi häntä. Ilves oli läsäytytetty sen saman pöydän päälle, jonka alla Tomi piileskeli. Muutama eläinlääkäri hääri ilveksen ympärillä. He puhuivat jotain mitä Tomi ei kuullut. Hän nukahti hetkeksi, ja heräsi kun kuului kauheaa kolinaa. Hän kurkkasi pöydän alta. Huone oli tyhjä. Joku oli juuri lukinnut oven, eikä Tomi osannut avata sitä. Mutta Tomi ei ajatellut jumiinjäämistä. Hän ajatteli, että hänen pikkuinen ilveksensä saatettaisiin viedä ties minne eläintarhaan jos se oli parannettu. Tomi huomasi pienen tuuletusikkunan joka oli onneksi raollaan. Hän kiipesi ikkunalaudalle ja katsoi ulos. Hänen suureksi hämmästyksekseen pihalla tassutteli Nyrkki, hänen oma kissansa. Tomi ei jäänyt miettimään, vaan hyppäsi parin metrin korkeudelta olevasta ikkunasta suoraan pihalle. Nyrkki ei näyttänyt tippaakaan väsyneeltä, eli se ei ollut voinut kävellä koko matkaa. Samassa Tomi huomasi papan pyörätuolin Nyrkin takana. Siitä hän sai hyvän idean. Tomi koppasi Nyrkin syliinsä hyvin vaivalloisesti ja laahusti Nyrkkiä raahaten pyörätuolille. Pyörätuoli oli loistava pakoväline ilveksen vapautussuunnitelmassa. Tomi ei kylläkään ollut vielä keksinyt suunnitelmaa, mutta sen hän tiesi, että Nyrkki saisi auttaa häntä. Ilves oli vieläkin jossain eläinlääkäriaseman sisällä. Suurin pulma oli että miten päästään sisälle ja sieltä vielä villieläinten säilytysosastolle.

Sitten Tomi sai loistavan idean. Nyrkki saisi esittää vammaista mummoa, joka istuu pyörätuolissa, ja Tomi olisi hänen työntäjänsä. Tomi heitti Nyrkin pyörätuoliin kuin kuulantyöntäjä ja lähti hinaamaan sitä kohti aseman ovea. Hän työnsi vaivalloisesti Nyrkin pyörätuolissa sisään eläinsairaalaan. Tomi ja Nyrkki, joka istui siis pyörätuolissa, liikkuivat jonkin matkaa käytävällä etsien ovea, jossa lukisi jotain "villieläinten säilytysosaston" tapaista. Sitten tuli vastaan portaat. Tomi ei millään saanut Nyrkkiä hilattua vaunuissa portaita ylös. Heidän piti löytää hissi. Tomi jatkoi matkaa Nyrkkiä työntäen, nyt etsien hissiä jolla he pääsisivät muihin kerroksiin. Yhtäkkiä Nyrkki alkoi rääkyä haistaessaan jotain. Tomi etsi jotakin mille Nyrkki voisi olla vihainen. Hän huomasi yllätyksekseen oven, jossa luki "Villieläinten säilytyshuone". Tomi oli riemuissaan. Hän kokeili varovasti oliko ovi lukossa. Ei ollut. Tomi juoksi voitonriemuisena huoneeseen ja katseli ympärilleen. Kaikkialla oli nukkuvia villieläimiä. Kaikki eivät kuitenkaan nukkuneet. Tomi näki oman ilveksensä pomppivan pienessä häkissä ja riitelevän ison suden kanssa. Nyrkki, joka istui edelleen pyörätuolissa oven edessä, rääkäisi nyt merkiksi siitä, että halusi pois pyörätuolista. Tomi ei oikein tiennyt pitäisikö hänen päästää Nyrkkiä pois. Hän kuitenkin veti Nyrkin kunnolla sisään huoneeseen. Ilves näytti olevan täysin terve, eli sen voisi viedä kotiin. Tomi mietti miten saisi häkin lukon auki. Sitten hän keksi, että vaikka Nyrkki olikin liikalihava ja kaikkea sellaista, oli sillä kuitenkin aidot ja hienot kissankynnet. Tomi venytti Nyrkin tassua niin, että se pitkät kynnet saattoivat tiirikoida lukon auki. Se vemplasi lukkoa hetken ja lopulta häkki kilahti auki. Ilves pomppasi häkistä iloisena eikä ihme kyllä hyökännytkään Tomin kimppuun. Tomi katseli ilvestä miettien samalla, miten saisi sekä ilveksen että Nyrkin takaisin kotiin ilman että kukaan huomaa. Tällä kertaa huoneessa ei ollut ikkunaa josta olisi voinut paeta, mutta avonainen ovi sen sijaan oli. Tomi kurkkasi ovenraosta tyhjään käytävään. Eläinlääkäriaseman henkilökunnalla taisi olla teehetki. Hän päätti yrittää sulloa ilveksen pyörätuoliin Nyrkin alle. Se kävi yllättävän helposti, vaikka ilves ei erityisemmin viihtynyt Nyrkin leveän takamuksen alla. Tomi lähti hitaasti työntäen entistäkin painavampaa pyörätuolia käytävään. He olivat päässeet melkein puoleenväliin, kun nurkan takaa kuului ääniä. Tomi kurvasi pyörätuolin nopeasti päinvastaiseen suuntaan kuin mistä ääni kuului. He odottivat hiljaa kunnes oli jälleen äänetöntä. Ilves alkoi jo kyllästyä kyhjöttämään Nyrkin takamuksen alla ja alkoi nurista hiljaa. Tomi lähti juoksemaan niin nopeasti kuin vain voi pyörätuolin kanssa ja pääsi vihdoinkin ulos Eläinlääkäriasemalta. Tomi kaivoi taskujaan ja löysi kolme euroa. Hän saisi hyvin bussikyydin itselleen ja eläimille. Nyrkki istui edelleen ilveksen päällä esittäen mummoa, koska bussiin ei päästetty eläimiä. Pian he olivat jo kotipysäkillä. Tomi työnsi pyörätuolia ulos bussista, mutta kompastui yhtäkkiä. Hän lensi mahalleen bussipysäkille ja pyörätuoli vyöryi hänen päälleen. Nyrkki pelästyi hirvittävästi ja loikkasi ylös pyörätuolista. Ilves ei lähtenyt pakoon, koska jäi kiinni hännäntöpöstään. Tomi käänsi nopeasti pyörätuolin oikeinpäin. He olivat niin lähellä kotia, ettei Tomi ollut huolissaan Nyrkistä. Yhtäkkiä ilves riuhtaisi häntänsä irti pyörätuolista ja loikkasi pari metriä edemmäs. Tomi lähti sen perään.

Ilves juoksi metsään ja suoraan kotipesälleen. Tomi näki kuinka se pujahti pieneen luolaan. Hän hölkkäsi lähemmäs ilveksen pesää ja kurkisti sisään. Siellä hän näki kymmenen pimeässä hohtavaa silmäparia. Ilveksella oli pentujakin, ja se oli ollut kauan poissa niiden luota. Tomi päätti olla tästä lähtien pyydystämättä villieläimiä lemmikeiksi, koska siitä seurasi aivan liikaa tapahtumia. Ainakin jos Nyrkki oli mukana.

Katri Joutsen, 12 v.