JALLU - MINKÄ TÄHDEN
Taloustutkimus lähetti sähköpostissa gallupkyselyn.
1.kysymys kuului:
”Miten kuvailisit suhtautumistasi Jaloviinaan juomana?
2. kysymys:
"Muistele mikä sai aikaan halun maistaa Jaloviinaa? Kerro lisää käyttötilanteesta, kenen kanssa ja missä olit?"
Vaikka viina on kaiken pahan alku ja juuri eikä siitä saa puhua hyvää, tässähän selvästi yritettiin saada lisäpotkua trendikkääseen markkinointiin ja kohtuukäyttöön, vai kuinka?
3. kysymys nimittäin kuului:"Kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat suhtautumistasi Jaloviinan nauttimiseen?"
- Nautin Jaloviinaa kun haluan palkita itseni
- Nautin Jaloviinaa kun haluan erottua joukosta
- Nautin Jaloviinaa kun haluan tehdä irtioton arjesta
- Nautin Jaloviinaa kun olen hyvällä tuulella
- Nautin Jaloviinaa kun haluan tehdä muihin vaikutuksen
- Nautin Jaloviinaa kun haluan juhlia kunnolla
- Nautin Jaloviinaa kun juon olutta
- Nautin Jaloviinaa kun en halua hienostella
- Nautin Jaloviinaa kun haluan tehdä varman valinnan
Jostain syystä mukana ei ollut vaihtoehtoa: ”Nautin Jaloviinaa kun haluan vetää kunnon kännit”. Se on laitettu peiteltyyn muotoon: ”Kun haluan tehdä irtioton arjesta”. Mutta että tällaisina kohoavien viinaverojen, terveysriskien ja omenamehubuumien aikoina uskaltavat vielä korostaa ”varmaa valintaa”? Hui.
Saattoiko taustalla olla Alkon juhlavuosi. Onhan Jallu kieltolain jälkeisen ajan tunnuskuva, vuonna 1932 lanseerattu legenda. Ehkäpä Akateemisen Jaloviinaseuran jäsenet tietävät tästä puolesta kaiken. jallu.tky.fi/
Mutta ei asia sieltäkään selvinnyt.
Sitten ystäväni Peter paljasti, että Jari Tervo on kirjoittanut (tai kirjoittamassa) Jaloviina-pullojen etiketteihin mininovelleja. Sekin vielä. Taidetta viinapulloihin. Tähän asti sitä on nähty lähinnä viineissä, joihin se tavallaan "kuuluu". Yrittääkö Alko nyt korjata menetettyä mainettaan? Juurihan olimme päässeet haukkumasta brittisuunnittelijoiden pyhäinhäväistystä, onnetonta Kossu-etikettiä. Tervo panee toivottavasti paremmaksi. Mistä sitä tietää, vaikka vastaukseni antaisivat inspiraatiota tällaiselle tilaustyölle.
Itse ehdottaisin Alkon parhaaksi mannekiiniksi 1970-luvun legendaarista pullonkilistäjää, Irwiniä.
Helmikuun 18. päivänä vuonna 1970 hän astui äänitysstudioon ja vetäisi yhden suorasukaisimmista mainoksista. Hän äänitti kappaleen ”Alko pistää pulloon”.
Nenäni mä niistin ja housujani nostin
astuin sitten puotiin ja koskenkorvaa ostin
pyörin umpitunnelissa, kukuin niinkuin käki
haistakoon nyt paskat koko tuoremehuväki
alko pistää pulloon ja minä kaadan kalloon, yhteistyöllä vaan me nää hommat hoidetaan
alko pistää pulloon ja minä kaadan kalloon, yhteistyöllä hommat hoidetaan
keskikalja se on vain ripulia rahvaan
tämä koura tarttuu vain alkon ovenkahvaan
prosenteista pyörryksissä munuaiset möyrii
maksa pyytää armoa ja yläpääkin höyrii
alko pistää pulloon ja minä kaadan kalloon, yhteistyöllä vaan...
toiset ottaa harvoin ja toiset eivät koskaan
haistakoon ne huilun, en kuulu siihen roskaan
puolitoista kierrosta mä kierrän vasemmalle
sitten pullo huulille ja kurkkutorvi alle
alko pistää pulloon ja minä kaadan kalloon, yhteistyöllä vaan...
(säv. Antti Hammarberg, san. Veikko Salmi)
*
Vastasin muuten kyselyyn niin hyvin kuin taisin. Olihan houkuttimena mm. lahjakortteja (vaikkakaan ei Alkoon).
Viikko sitten Taloustutkimus lähestyi minua kirjeitse. Olin kuin olinkin voittanut 40 euron lahjakortin. Kysely ei tosin koskenut Jaloviinaa, vaan Särkänniemen huvipuistoa. No, juurihan me lasten kanssa käytiin Delfinaariossa.
Jallua en ole juonut sitten Sodiksen. Ja kun Alkossa ei enää tarvitse pyytää eikä puhua, ei kassakaan kysynyt minulta, kuten ystävältäni Maritalta: minkä tähden? Marita oli siihen alkanut selittää ummet ja lammet ystävistä, illanistujaisista ja hyvästä juomasta. No, öh, kun...haluan, öh...
Mitä siihen olisi keksinyt? ...sen yhden tähden.