RATATOUILLE
Amerikkalaiset ovat vitsailleet Ratatouille -sanaleikillä luultavasti yhtä kauan kuin ranskalaisella kulinarismillakin; Marx-veljeksiltä en ole detaljia löytänyt, mutta ensi hätään mieleen tulee ainakin Mel Brooksin Maailmanhistoria.
Nyt vitsi on vääntynyt kokonaiseksi elokuvaksi eikä se ole mikä tahansa raina, vaan Pixarin tuhti animaatio.
Aihe on sanalla sanoen - no niin - herkullinen, sillä päähenkilönä on ranskalainen rotta Remy, joka haluaa mestarikokiksi. Ja sehän siitä tuleekin. Pariisilaisessa huippuravintolassa.
Tällaiselle kulinaristille moisesta aiheesta tehty elokuva ei voi olla huono. Eikä se olekaan. Mutta kun tällaiselle kulinaristille ei noussut vesi niin kielelle kuin olisi ollut mahdollista, on aihetta kritiikkiin. Tylsää sanoa aina, että vika on käsikirjoituksessa. Niin se vain taas on.
Hollywoodin animaatiotuotanto on kärsinyt jo pitkään mammuttitaudista: elokuvat ovat liian pitkiä, niissä tapahtuu liikaa asioita, niissä puhutaan koko ajan ja enimmäkseen tyhjänpäiväistä läppää. Tällä asteikolla Ratatouille on parhaasta päästä, mutta Pariisin ja Gastronomian Harrastajalle se ei riitä.
Kun elokuvan supervising technical director Michael Fong kertoo, että "kastikkeessa olevan mandariinin simulointi on erittäin monimutkaista ja se voi olla todella työläs prosessi", niin mielelläni sanoisin herra Fongille, että jos olisit näyttänyt kastikkeen valmistuksen alusta loppuun ja laittanut vielä reseptin kuvan oikeaan ylälaitaan, olisin kumartanut, antanut kaikki elokuvan heikkoudet anteeksi ja mennyt heti näytöksen jälkeen syömään läheiseen ravintolaan. (En siihen vieressä olevaan Raxiin, vaan ehkä johonkin "hieman" fiinimpään.)
Saivartelua ehkä, mutta mielestäni Remy, Pariisin paras kokki, olisi ansainnut vielä herkullisemman elokuvan.
Tästä huolimatta suosittelen elokuvaa. Visuaalisesta ilotulituksesta voi toki nauttia ihan vilpittömästi, mutta pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä. Paljon tärkeämpiä ovat positiiviset viritykset. Niitä kehittyy elokuvan aikana ainakin kaksi. Ensinnäkin rotat (Rattus rattus) alkavat tuntua yllättäen ihan leppoisilta tyypeiltä. Kokemusta kun on niiden muistakin luonteenpiirteistä. Toiseksi - ja ennen kaikkea - alkaa pikkasen tehdä mieli ratatouillea...
Raholan ruokasanastossa kerrotaan seuraavasti:
Ratatouille tunnettiin 1700-luvulla yksinkertaisena lihamuhennoksena ja eräiden lähteiden mukaan sana ratatouille tulisi provencelaisesta sanasta ratatoulho, joka merkitsee "köyhän miehen paistia". Nykyisessä merkityksessään sana tavataan vasta 1900-luvulla, kertoo Larousse Gastronomique. Toinen sanan selitys, ehkä todennäköisempi, on, että sana tulee verbistä touiller, sekoittaa. Ranskalainen vahvistaa verbiä etuliitteellä ta eli kovasti sekoitettu olisi tatouille ja vielä enemmän sekoitettu ratatouille.
www.ruokasanastot.net
(mistä löytyy myös mainio resepti)