PALLAS 1944
Pallastunturin matkailuhotelli avattiin vuonna 1938 tiettömille taipaleille jylhien tunturien kupeeseen. 1930-luku oli Lapin matkailun kultakautta, aikaisemmin oli jo avattu hiihtomajoja Pallaksen lisäksi Kilpisjärvellä, Hetassa ja Inarissa sekä legendaarinen Hotelli Pohjanhovi Rovaniemellä.
Nyt Aulis Hämäläisen piirtämästä Pallaksen muotopuhtaasta funkishotellista on jäljellä vain kivimurskaa. Historiikit ja muistolaatat kertovat usein, että ”rakennus tuhoutui sodassa”. Paljon harvemmin mainitaan selkeästi, että saksalaiset räjäyttivät hotellin lokakuussa 1944, käytettyään sitä edelliset kolme vuotta tukikohtanaan juuri siihen, mihin se oli alun perin suunniteltukin: lomanviettoon.
Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia Oktoberfestejä hotellissa järjestettiin ennen lopullista lokakuuta? Oliko se jatkuvaa Pikku-Berliiniä vai satunnaista juhlintaa?
Ennen kuin tuhoamisvaiheeseen päästiin, lähti isoisäni syyskuun alkupuolella Mannerheimin valtuuttamana Rovaniemelle neuvottelemaan 20. vuoristoarmeijan komentajan Lothar Rendulicin edustajan kanssa, josko saksalaisjoukot voisivat lähteä pois ihan kiltisti.
Luulenpa, että kaksipäiväiset turinat käytiin Pohjanhovissa, sen verran rentoihin tuloksiin päästiin. Suomalaiset antaisivat saksalaisille kolmattakymmentä veturia ja satoja junanvaunuja, jotta nämä voisivat poistua mahdollisimman kätevästi. Joukkoja oli sentään yli 200 000, lisäksi ajoneuvoja ja hevosia oli molempia kymmeniä tuhansia.
Suomalaiset keskittyivät siirtämään oman siviiliväestönsä pois. Lopulta lähes 170 000 suomalaista siirtyi pakosalle Lapista.
No, vetäytymissopimus ei sitten toteutunutkaan.
Tuhoamiskäskyn antoi Rendulic, jolla ei todennäköisesti ollut omakohtaista kokemusta Pallaksen pippaloista, koska hän oli tullut kesäkuussa lento-onnettomuudessa kuolleen komentaja Dietlin tilalle. Jälkeenpäin monet epäilivät, ettei Dietl olisi tuollaista käskyä toteuttanut, hänestä kun oli tullut Suomen ystävä. Ehkäpä hänellä oli ollut niin hauskaa Pallaksella ja Pohjanhovissa, että hän olisi säästänyt hotellit. Mutta lopulta kyllä selvisi, että Dietl oli allekirjoittanut jo pari vuotta aiemmin suunnitelman Pohjois-Lapin infrastruktuurin tuhoamisesta tarpeen tullen.
Rendulic joutui myöhemmin vastaamaan teoistaan Nürnbergissä, mutta Suomen tuhoista häntä ei tuomittu. 20 vuoden tuomio tuli muista rikoksista: hän oli antanut upseerien teloituskäskyjä mm. itärintamalla ja Italiassa, ja Kroatiassa hän oli antanut käskyn teloittaa 50 siviilivankia jokaista surmattua saksalaissotilasta kohti. Jne.jne.
Rendulic lusi lopulta kuusi vuotta. Saman ajan istui ukkini Sörkassa asekätkennän suunnittelemisesta.