KEITTOKIRJA KAHDELLE
Alli-mummu antoi nuorelle parille vuonna 1986 lahjaksi Tanttujen Keittokirjan kahdelle. Olimme vastikään muuttaneet opiskelijakämppään Malminkartanoon.
Kirja on siitä lähtien kuulunut suosikkeihini, keittokirjoista ihan ykköseksi. Se on valmistunut vuonna 1972 ja eroaa nykypäivän valtavaksi muodostuneista keittokirjamarkkinoista kuin yö päivästä.
Se on pokkarin kokoinen. Kuvituksena on Juha Tantun tussilla luonnosteltuja karikatyyrejä. Ja niin kuin esipuheessa tekijät kirjoittavat: skaala on aika laaja.
Mukana on satakunta artikkelia, joista suurin osa on rakennettu dialogin muotoon. On helppo kuvitella, että Anna-Maija ja Juha ovat istuneet ruokapöydän ääressä juustoja maistellen ja viiniä naukkaillen ja puhuneet ruoasta, juomista ja ruoanlaitosta. Vuoropuhelu hersyy ja paisuu, on täynnä herkullisia sitaatteja, kulttuurivälähdyksiä, kulinarismin kukkasia. ”Vaikka me kaikki taidamme olla matkustajina Titanicissa, kannattaa kuitenkin yrittää syödä ensimmäisessä luokassa”, on tekijöiden motto.
Tätä kirjaa olen käyttänyt eniten ruoanlaitossa, vaikka nykyaikainen selkeys ja havainnollisuus puuttuvatkin. Toisaalta juuri siksi kirja onkin niin nautinnollista luettavaa. Reseptit löytyvät toisinaan kuin alaviitteinä ja tarinoiden sekaan ujutettuina. Kun kirjaa lukee, tulee nälkä itselläkin ja pian on pala juustoa ja lasi viiniä edessään.
1970-luvun keittokirjailmastossa Tanttujen teos on varmasti ollut outo ilmestys; siinä on niin paljon luontevaa kansainvälisyyttä ja kuitenkin se on samalla selkeästi suomalainen. Tantut koettavat vaivihkaa kasvattaa lukijoita kokeilemaan uusia makuja ja testaamaan eri aineksia ja se kaikki tuodaan esille helpolla ja lämmittävällä tavalla.
Teoksesta ei ole otettu lisäpainoksia, vaikka aihetta olisi. Amazonissa käytetystä kappaleesta saa pulittaa 20 dollaria.
Tänään keittokirjoissa on mielestäni näkyvissä taas aavistuksenomainen suuntaus yksinkertaisuuteen ja perusasioihin. On ihan kiva katsella Välimäen Mummola –kirjaa, jossa reseptit seuraavat järjestyksessä toisiaan, modernin gourmetkuvakielen siivittämänä, mutta ei siinä nälkä tule lukiessa. Suunta on kuitenkin hyvä. Toisaalta yhä enemmän ilmestyy myös spesiaalikirjoja, jotka pyrkivät antamaan haasteita niille kotikokeille, jotka ovat jo yrittäneet kaikenlaista. Näihin ei juuri jaksa perehtyä.
Minulle ne koskettavimmat kohdat Tanttujen kirjassa ovat mm. niitä, joissa kuvaillaan mummun tapaa leikata puolikkaasta hapanlimpusta viiluja ja voidella niiden päälle tasaisesti voita niin, että siihen muodostuu säännölliset urat.
Silloin muistan Alli-mummua, joka kirjan meille antoi.
LÄMMIN AJATUS - JUUSTOLEIPÄ
(katkelma)
”Juustoleivän voisin syödä milloin tahansa. Vaikka olisi kuinka vatsa täynnä.”
4 viipaletta vaaleaa leipää
100 g keittokinkkua tai savukinkkua tai kieltä
1 dl silputtua sipulia tai purjoa
2-3 rkl margariinia, voita tai öljyä
pieni purkki herkkusieniä
2-3 rkl tomaattisosetta (ei ketsuppia)
1-2 rkl vettä, sienilientä tai viiniä
100 g juustoa viipaleiina (esim. Turunmaata)
Sipulisilppu kiehautetaan kevyesti rasvassa. Lisäät suikaloidut kinkut ja viipaloidut sienet. Lisää tomaattisose ja pikkuisen vettä, niin että saat mehevän massan. Seos saa kypsyä hiljaisella tulella kymmenisen minuuttia. Sitten se maustetaan. Paahdetaan leipäviipaleet kevyesti, levitetään viipaleille noin aikaansaatu massa. Leivät tulenkestävälle vadille, Turunmaat leipien päälle. Grillataan tai paistetaan 250 asteen uuninlämmössä 5-10 minuuttia.
