RIEMULOMA RIVIERALLA JA MUITA FILMITURISTIN MATKOJA
Kesäkuun 9. päivänä vuonna 1991 petyin pahemman kerran. Olin ystävieni kanssa lomalla Bretagnessa ja englantilaisen matkaoppaan innoittamana sain heidät lähtemään kanssani Quiberoniin. Tarkoitus oli vierailla Hotel de la Plagessa, jossa oli kuvattu yksi kaikkien aikojen suosikeistani ”Les vacances de M.Hulot”, jota Suomessa esitetään maantieteellisesti ongelmallisella nimellä ”Riemuloma Rivieralla”.
Meillä oli videokamera, jolla ystäväni Ollin kanssa olimme siihen mennessä kuvanneet parikymmentä tuntia bretagnelaisten lehmien turpia, taskuravun keittämistä ja latva-artisokkien kuorimista. Nyt posotin sillä Quiberonin rantaviivaa yrittäen löytää talorivistöstä tuttua hotellia samalla alitajunnan hokiessa itselleni, että tämä ei voi olla oikea paikka, eihän mikään näistä taloista muistuta hotellirakennusta eikä täällä ole samanlaista hiekkarantaa. Mutta koska matkaoppaassa oli niin lukenut, uskoin vain, että maailma on muuttunut.
Olisin etsinyt pidempäänkin, mutta kieltämättä seuralaiseni alkoivat tuskailla loputonta panorointiani.
Muutaman vuoden kuluttua selvisi, että matkaoppaassa oli karmea virhe. Hotelli sijaitsee Saint-Nazairen seudulla, 139 km päässä neuvotusta paikasta.
En ole tietenkään ainoa, joka mielellään kävisi Atlantin rannalla verestämässä muistoja. Eräs innokas on jopa tehnyt nettisivut, jossa vertaillaan elokuvan ja todellisuuden nykyistä suhdetta.
balduin.wordpress.com/2006/09/23/the-research-of-mr-hulots-holiday/
Hotel de la Plage on listallani paikoista, joissa olisi kiva piipahtaa. Elokuvaturistina olen noviisi, mutta on kiehtovaa suunnitella hypoteettisia matkoja elokuvatunnelmien pariin.
Rantaloma Kalifornian rannikolla, San Diegossa, voisi näinä laman aikoina olla jopa mahdollista luxusta. ”Hotel Del Coronadossa” olisi kutkuttavaa kuvitella Jack, Tony ja ennen kaikkea Marilyn yökerhon lavalla. Tai vielä mieluummin uimarannalla. Sieltä voisi etsiskellä simpukoita.
”Timberline Lodge” Oregonissa olisi mainio talvikohde, vaikka elokuvassa se nimenomaan suljetaan talveksi. Ymmärrän hyvin, ettei hotellin kotisivuilla juuri mainosteta ”The Shining” -elokuvaa. Siinähän hotelli totteli nimeä Overlook Hotel.
Vierailu elokuvaklassikoiden tapahtumapaikoilla saattaa kuitenkin tuottaa pettymyksen. Useimmissa tapauksissa elokuvien sisäkohtaukset on kuvattu studiossa. Hotel de la Plage ei valitettavasti ole sisältä ollut koskaan sellainen leppoisa täysihoitola kuin M. Hulot’n aikoina.
Vuoristohotellin kohdalla on ymmärrettävää, ettei sisätiloihin päässyt kuvaamaan. Kukapa uskaltaisi sen jälkeen enää tulla Timberline Lodgeen?
Itse asiassa melkein kaikki ”Shiningin” ulkokuvatkin on tehty studiossa, hotellin malli rakennettiin Lontooseen. Myöskään labyrinttiä on turha etsiä lähettyviltä. Ja huonetta 237, sillä hotelli vaati Kubrickia muuttamaan kirjan alkuperäisen huoneen 217 numeron. Sen sijaan baarimikon kanssa voi varmasti jutella mukavia.
Mutta silti jossain päin todellisuutta voi vielä aistia Jack Torrancen läsnäolon. Kubrick nimittäin halusi aitoja hotellimiljöitä elokuvaan ja otti tarkkaan mallia vaikuttavista interiööreistä. Yosemiten kansallispuistossa sijaitseva Ahwahnee Hotel on sellainen mielikuvitusta kiihottava luomus, josta Kubrick lainasi mm. sisääntuloaulan ja suureen loungen. Luulisi, että esimerkiksi romaanin kirjoittaminen sujuisi siellä helposti.
www.yosemitefun.com/ahwahnee.htm
Stephen King sijoitti "Hohto" - romaaninsa Coloradossa sijaitsevaan Stanley Hoteliin, jota sitten käytettiin uudemmassa minisarjassa, joka tehtiin koska King ei voinut sietää Kubrickin versiota. Hotelli saattaa olla vaikuttava ja 'hohtaa', mutta elokuva unohtui saman tien. Kubrickin "Hohdosta" tuli se oikea versio.
www.unrealaudio.net/theshining2/realoverlook.htm
Elokuvaturistimatka on parhaimmillaan yleensä kun kohde on täysin todellinen. Suurkaupungit ovat tietysti täynnä elokuvista tuttuja kohteita.
Pariisissa on mahdotonta kulkea ilman, että elokuvakohtaukset ilmestyvät joka kulman takaa mieleen. 80-luvulla törmäsin Montmartrella sattumoisin näkyyn, joka kirvoitti calvadoksen maun kielelle. Olin noussut art deco metroasemalta Abbessessilta ylös ja äkkiä eteeni aukeni ”Le Progres” –kahvila, joka oli muutama vuosi aikaisemmin esiintynyt ”Arvottomien” loppukohtauksessa. Nykyään pyhiinvaelletaan kivenheiton päähän, Amélien kahvilaan "Les 2 Moulins'iin", Rue Lepicillä, mutta minä pidän Edistyksestä enemmän.
(c) Fred Relaix
Mutta tuntuvatko nuo suurkaupungin kohteet sittenkin liian arkisilta? Olisiko hohdokkaampaa lähteä esimerkiksi Castle Howardiin? Se on edelleen yksityiskotina oleva linna Yorkshiressä eikä majoitusmahdollisuutta sisällä ole. Pitäisi tyytyä telttaan tai karavaanialueeseen lähistöllä.
Mutta päivät voisikin käyttää turistikierroksilla, ottaa osaa moniin aktiviteetteihin tai haahuilla puutarhoissa kuvitellen olevansa Barry Lyndon - tai mikä vielä hienompaa – opiskelijanuorukainen tv-sarjasta ”Brideshead Revisited” (Mennyt maailma).
Jos sen sijaan ei omista ylimääräistä tuohta matkantekoon, voi eteläsuomalainen aina toki flaneerata esimerkiksi Komisario Palmu – kierroksilla stadissa.
www.hel.fi/wps/wcm/connect/7157cc804a1736ca844bec3d8d1d4668/Reittiopas_Palmu.pdf?MOD=AJPERES
Tai tehdä niin kuin minä ja tyytyä samoilemaan Ruskelan metsissä ja muistella Anneli Saulia ”Lumisten metsien tytössä” tai Heidi Krohnia ”Silja – nuorena nukkuneessa”... Mahdollisuudet ovat rajattomat.